Hålbergsstugan, Lumparland, Ahvenanmaa

Isoviha ja vainolaiset. Siinä kaksi termiä jotka tuntuvat vilahtavan lähes kaikissa tarinoissa, jotka käsittelevät Suomen luolia. Myöskään Hålbergstugan ei tee poikkeusta asian suhteen. Vanhasta lehtileikkeestä saimme ongittua hataran tiedon, että Ahvenanmaalla Lumparlandissa Krogstadin kylässä olisi jossain luola. Tuo luola on siitä mielenkiintoinen tarinaltaan, että siellä sanotaan piileskelleen vanhan naisen lehmiensä kanssa juuri isonvihan aikoihin, kun koko muu kylänväki on ollut evakossa kauempana kylästä tai muuten kokeneet ikävämmän kohtalon vainolaisten käsissä. Vanha nainen oli onnistunut hämäämään etsijöitä kiinnittämällä lehmien sorkkiin hevosenkengät väärinpäin ja näin saaden hämätyksi etsijät pois piilopaikastaan. Mielenkiintoisia nuo vanhat eukot tuolla Ahvenanmaalla tuohon aikoihin, koska Ingbybergetin luolassakin tiedetään majailleen piilossa vanhan naisen lehmänsä kanssa!

Asiaa sen kauemmin hautomatta pakkasimme reppumme ja kameramme autoon ja päätimme suunnistaa kohti Lumparlandia. Lumparland on muuten eräitä Suomen pienimpiä kuntia ja sijaitsee Ahvenanmaan pääsaaren kaakkoisosassa. Seudun maisemissa kohoavat kauas, jopa Maarianhaminaan asti siintävät tuulivoimaloiden propellit.

Matkan taittuessa joutuisasti kohti Lumparlandia oli aika palauttaa mieliin hieman historiaa ja kerrata mikä ihme on oikein tuo isoviha. Keitä olivat ne paljon puhutut vainolaiset sekä mitä ne vainosivat ja miksi?

Ruotsi hävisi 1700- luvun alussa suuren Pohjan sodan. Suomi joutui kahdeksaksi vuodeksi Venäjän miehittämäksi. Ankara miehitysaika sai nimen isoviha. Lähes kaikki joilla oli rahaa tai valtaa, lähtivät pakoon Ruotsiin. Venäläiset kävivät säälittä suomalaisten kimppuun. Pohjanmaalla venäläist mm. tuhosivat järjestelmällisesti liki kaikki kylät ja kaupungit sekä niiden asukkaat. Tällä tavoin oli tarkoitus vaikeuttaa Ruotsin armeijaa hyökkäämästä meren yli ja hyötyvän nyt tuhotusta materiaalista.

Keitä sitten olivat nuo pelätyt vainolaiset? Venäläisten joukkojen pelätyimpiä sotilaita olivat kasakat ja kaukaa Aasiasta kotoisin olevat kalmukit. Tuhopoltot, ryöstely ja tappamien olivat näiden kuolemanpartioiden tavallisimpia sodankäynti tapoja, siksi heitä käytettiin kylien tuhoamiseen.

Kalmukit olivat taitavia jäljittäjiä, joten heitä käytettiin metsiin paenneiden ihmisten etsijöinä. Kalmukit saivatkin suomalaisten suussa nimen koirankuonolaiset, koska heistä nämä pelottavat sotilaat muistuttivat enemmän eläimiä kuin ihmistä, jopa kasakat kohtelivat kalmukkeja koiran tavalla.

Krogstadin kylään saapuessamme ajattelimme, että ei näin pienessä paikassa yksi luola voi kovin pahasti piilossa olla, kun siihen liittyy jopa kansantarina. Väärässä taas oltiin, kuten niin monasti ennenkin. Kukaan ihminen jonka pysäytimme ei tuntunut tietävän asiasta mitään, ei edes kylästä kertova opastaulu, jossa oli kyllä kaikkea muuta infoa senkin edestä. Kaivoimme kartan esiin ja totesimme luolan on pakko oltava tuolla mäellä, jossa pauhaavat voimaa nuo propellitkin. Siis sinne.

Muuten melkoisia nuo tuulivoimalat kooltaan ja pitävät vielä outoa humisevaa ääntä, joka tuntuu vieressä ollessa menevän koko kehon lävitse. Sanoisiko jopa aavistuksen verran pelottavaa. Luulisi eläinten karttavan noita. Sitten ei auttanut kun aloittaa epätoivoinen etsintä. Maasto ainakin oli mitä otollisin vaikka minkämoiseen koloon tai luolaan. Ensiksi vastaan tuli outo kuoppa keskellä mäkeä, jolle ei tuntunut olevan selitystä. Vettä se näytti olevan täynnä ja aivan kuin kalojakin olisi siellä vilahdellut, melkoinen tekojärvi. Osikohan tuo joku koekuoppa tuulivoimalaa varten, johon sitä ei sitten ole pystytettykään, no se jääköön ikuiseksi arvoitukseksi. Seuraavaksi rinneestä alkoi löytyä kauriin tai peuran kalloja, vai oliskohan ollut Joulupukin porolauma? Reki vain ja valkopartainen luuranko tästä enää puuttuisi – taisimme naureskella.

Luolaa vain ei löytynyt, vaikka kahlasimme omasta mielestä koko alueen läpi hyvinkin tarkkaan. Itse taisin jopa antaa jo periksi ja menin kiukuissani autoon syömään eväitä. Kuin jostain ihmeen sadusta olisi tullut silloin valo ja opastanut, että tähän suuntaan. Näin puihin sidotut punaiset eristenauhat, siihen jäi eväiden mutustelu. Siinähän kulki ilmiselvä polku, miksi tuollaista ei voinut aiemmin nähdä? Siis polkua pitkin ja seuraten punaisia nauhoja.

Toiset olivatkin ilmeisesti äkänneet saman ja olivat jo paikalla odottamassa minua, ihmetellen mihin olin jäänyt. Siinä se nyt olisi tarinoiden luola ja oli muuten vielä hyvin piilossa kalliohalkeaman takana, jota peitti edestä suuri kivenlohkare.

Luola ei ole itsessään mikään varsinaisen syvä, kenties muutaman metrin, mutta sen suuaukko on varsin näyttävä. Samoin sen sijainti on omaa luokkaansa. Ympäristössä on muitakin pienempiä luolia, mutta ne eivät vedä vertoja tälle Krogstadbergenin luolalle, jolle muuten myöhemmin selvisi nimi Hålbergsstugan. Pienenä erikoisuutena pitää vielä mainita, että vaikka käväisin kohteella jo vuonna 2011, vasta nyt kuvia selatessa huomasin, että luolassa oli jonkinlaista tekstiäkin seinillä.

Kohde on todella hyvä luolakohde ja maisemat ovat komeat rinteenpäältä kauaksi ympäri Ahvenanmaata. Oman leimansa kohteelle luo myös nuo tuulivoimalat, harvoin niiden lähelle pääsee näin konkreettisesti, kuin täällä. Suosittelen.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6681645 E 125000

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.