Häähnintupa Hankasalmen ja Konneveden rajalla pistää autiotuvan käsitteen uusiksi

Jos olisin ollut paremmin ajan hermolla, olisin varmasti kuullut paikasta nimeltä Häähnintupa jo paljon aiemmin kuin vasta noin kuukausi sitten. Nimittäin sellainen paikka on kyseessä, että se laittaa autiotuvan käsitteen aivan uusiksi. Itse en ole kiertänyt satoja autiotupia – vaikka olisi ehkä pitänyt – mutta vahva käsitykseni on siitä huolimatta, että Konneveden ja Hankasalmen kuntien rajamailla, Häähninmäessä sijaitseva Häähnintupa on sieltä parhaasta päästä.

Lunta pudotteli ihan kohtalaiseen tahtiin retkipäivän aamuna, ja ajattelinkin, olikohan vikatikki odottaa keskiviikkoon, kun maanantaina olisi ollut viikon aurinkoisin päivä. Tarkoitus oli nimittäin yrittää lentää kuvauskopterilla Häähninmäessä myös, olettaen, että on tarpeeksi tyyntä eikä taivaalta sada mitään. Loppujen lopuksi vain toinen toiveistani toteutui, mutta jatketaanpa varsinaisella asialla.

Lähdimme ajelemaan kohti Häähninmäkeä ystäväni Matin ja hänen lapinkoiransa Mossen kanssa; ensin Sirkkamäentielle, siitä Läheahontielle ja viitoituksen mukaan Häähnintuvantielle, joka päättyy vain noin 400 metrin päähän mökistä hyvälle parkkipaikalle. Parkkipaikan osoite on Häähnintuvantie 160. Viitoitus Sirkkamäentieltä asti aina mökille on hyvä. Tien päästä alkaa pieni polku, jota pitkin lumisten puiden suojissa kulkiessamme minulle tulivat mieleen lapsuuteni päivät hakiessamme joulukuusta metsästä.

Polun alussa on lainattavia sauvoja, joita sopii käyttää, kunhan muistaa ne palauttaa.

Emme nyt olleet kuitenkaan kuusivar… kuusen ostoon menossa, vaan ihan sitä kuuluisaa Häähnintupaa katsomaan. Kuuluisaksi kai sitä voi sanoa, koska siellä käy parisentuhatta retkeilijää vuosittain, ja vähän väliä siellä järjestetään erilaisia tilaisuuksia isommilla ja pienemmillä porukoilla. Häähnintupa on rakennettu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007-2013 tuella, ja sitä ovat olleet tekemässä mm. Hankasalmen Latu ja Polku ry, Hankasalmen kameraseura ry ja Konneveden Sirkkamäen kyläyhdistyksen väki. Ja hyvänpä mökin ovatkin aikaan saaneet!

Rossin Pekka touhuissansa. Etualalla Pekan kultainen noutaja, josta tuli heti kaverit Mossen kanssa.

Häähnintupa on siis autiotupa, jonne voi tulla kuka tahansa milloin tahansa, mutta on hyvä muistaa, että tuvalla järjestetään myös tilaisuuksia ja sinne otetaan myös varauksia. Varauksista ja tuvan yleisestä huoltamisesta vastaa paikallinen asukas Pekka Rossi, jonka yhteystiedot ja muuta infoa Häähnintuvasta löytyvät mm. Häähnintuvan Facebook-sivuilta. Tuvan avajaisia vietettiin toukokuussa 2012, mistä kuvia puolestaan Hankasalmen Ladun ja Polun FB-sivulla. HUOM! Häähnintuvan FB-sivut löytyvät nykyään nimellä Häähninmäen ulkoilualue, nimimuutos tehtiin vuoden 2021 alkupuolella. (Facebookia koskevat tiedot päivitetty 2.4.2021)

Tuvan varustus onkin todella korkeatasoinen, sillä paikalta löytyy mm. kaasugrilli, kaasuhella, kamiina, keittiövälineet jne. Tuvan ympäristössä on useita tulipaikkoja, toimiva kuivakäymälä ja puuliiteri. Ulkoseinällä on tärkeää tietoa paikasta, kuten sen GPS-koordinaatit. Ja semmoinen erikoisuus paikasta löytyy kuin sähkö. Nimittäin kestävän kehityksen mukaisesti sähkövirta tuotetaan aurinkopaneelilla ja akustolla. Joten otsalampun tai kynttilän valossa ei sisälläkään tarvitse liikkua, jos ei ehdottomasti tahdo.

Rossin Pekka (vas.) keitteli meille kahvit. Markkasen Matti (oik.) lueskelee Retki-lehden juttua Häähnintuvasta.

Häähnintupa on herättänyt valtakunnallisestikin mielenkiintoa, sillä mm. Retki-lehti on noteerannut sen äskettäin ilmestyneessä numerossaan (Joulukuu 2015, s. 36–39). Onpa se todellakin kodikas ja lämmin paikka, varsinkin jos kiipeää sen nukkumaparvelle, josta löytyy nukkumatilaa useammallekin hengelle. Kamiinan lämpö nousee tehokkaasti tuvan parvelle, josta ei myöskään kodikkuutta puutu.

Kyllähän pehmeille patjoille passaa köllähtää.

Vaikka tuvan lämmössä olisimme viihtyneet pidempäänkin yhdellä kerralla, tarkoitus oli kuitenkin kierrellä alueella ja katsella muitakin paikkoja. Pitkospuita ja polkuja pitkin pääsee kiertämään pariakin eri vaihtoehtoista reittiä. Aivan tuvan lähellä on erikoinen rajapyykki, jossa on vuosiluku 1787. Pyykissä kohtaavat usean tilan rajat, joita ei maastossa luonnollisesti näe, mutta jos katsahtaa karttaan, voi nähdä, miten erikoisesti rajat on vedetty.

Samasta pisteestä erkanevat 13 eri tilan maat.

Maanomistajien kesken voitaisiin siis järjestää yhteinen tapaaminen samassa pisteessä, eikä kenenkään tarvitsisi poistua omilta mailtaan. Sama rajapyykki on ollut myös Keski-Suomen ja Kuopion silloisten läänien rajana. Lisäksi Hankasalmen ja Konneveden kuntien rajakivi löytyy polun varrelta. Polun varrelta pienen poikkeaman päästä löytyy myös parikin rauhoitettua puuta. Toisen puun on jo aika pitkälti nauttinut, mutta toisessa piisaa vielä puhkua ja ikääkin arviolta kolmattasataa vuotta.

Tämä petäjä on vielä voimissaan, vaikka ikämies jo onkin.

Häähninmäellä on ennen Häähnintupaa ollut kuitenkin jo toinenkin tupa. Se on vanha ja pieni, alun perin ampumakojuksi rakennettu ”Peikkola”. Vaikka Peikkolassa on sisällä tulisija, jonka muuraajan taidoille vetävät vertoja vain omani, siellä ei ole mahdollista yöpyä. Tupa onkin enää lähinnä vain pieni nähtävyys mäen määllä, ja se näyttääkin varsin idylliseltä sopivasta suunnasta ja sopivassa valossa.

Ampumakojuksi Peikkola oli varsin taiten tehty.

Sopivaa valoahan tähän aikaan vuodesta voi olla hankala saada, kun sitä ei tahdo vuorokauden valoisimpanakaan aikana löytyä edes korkean mäen päältä. Sopivaa lentosäätä samaten täytyy odottaa. Vaikka tuuli oli ollut koko ajan suhteellisen maltillinen myös Häähninmäen päällä, se alkoi jostakin kumman syystä puhallella puuskissa voimakkaammin juuri silloin, kun aloin viritellä kuvauskopteriani lentokuntoon. Kun tänne asti kuitenkin olin sen raahannut, päätin ottaa sen ilmaan kaikesta huolimatta.

Mutta voi pojat ja tytöt, että oli hankala lentää, sillä tuuli tarttui heti lentovehkeeseen ja alkoi heitellä sitä edestakaisin niin, että sen paikallaan pitämisessä oli täysi työ, eikä se tainnut oikein kunnolla onnistuakaan. Hyvähän se olisi laite ehjänäkin takaisin saada ja vieläpä onnistua ottamaan muutama kuva.

Taustalla näkyy Iso Häähninjärvi. Puusto mäellä on harvaa, mutta näköalapaikaksi Häähninmäestä ei ole ilman näkötornia.

On hienoa nähdä, mitä hankerahalla, yhteistyöllä ja vankkumattomalla talkoohengellä saa aikaan. Häähnintupa onkin erinomainen esimerkki siitä, alueen kiistämätön vetonaula ja pysyvä retkikohde monen retkeilijän listalla. Rossin Pekan mukaan alueen reittejä ja merkintöjä on tarkoitus huoltaa ja parantaa tulevaisuudessa, ja myös näkötornin rakentamisesta on keskusteltu. Mahtavat näköalat tornista varmasti aukenisivatkin, mutta vielä nykyisellään Häähninmäessä ja sen ympäristössä saa enimmäkseen liikkua metsän suojissa.

Iltapäivän alkaessa hämärtyä ja tummien sadepilvien kerääntyessä taivaanrantaan meidän oli aika lähteä palailemaan takaisin autoille. Vielä oli liian vähän lunta lumikenkäilyyn, mutta juuri sopivasti oikean tunnelman luomiseen retkeämme varten. Lumikenkäilijätkin pitävät Häähnintupaa yhtenä suosikkitaukopaikoistaan, mikä ei ole laisinkaan ihme. Toivon mukaan vielä tänä talvena päästäisiin nauttimaan hyvistä lumikenkäily-, hiihto- ja kelkkailukeleistä, sillä myös moottorikelkalla pääsee lähelle Häähnintupaa.

Kohti laskevaa aurinkoa.

Vaikka Häähnintuvan käyttö onkin maksutonta, voi tuvassa poikkeava retkeilijä jättää omantuntonsa mukaan pienen avustuksen tuvassa olevaan lippaaseen. Onhan nimittäin poikkeuksellisen hienosta paikasta kyse. Olettavastikin myös itselläni yksi jos toinenkin retki suuntautuu tulevaisuudessa Häähninmäelle ja -tuvalle päin, ja on mielenkiintoista seurata, miten alue tulee kehittymään. Lopuksi vielä pieni kuvakooste Häähnintuvalta ja alueelta kiitoksin paikan aikaansaaneille tahoille ja oppaallemme Pekalle!

P.S:! Kun tätä juttua kirjoittelin aikoinaan, Häähinmäellä vasta haaveiltiin näkötornista. Nyt, vuonna 2020, sellainen on valmistumassa, ja voin kertoa jo nyt, että siitä tulee uskomaton!