Fjällräven Classic: 110 kilometriä vaellustapahtumassa

Fjällräven on järjestänyt Classic-vaelluksensa jo vuodesta 2005 lähtien Pohjois-Ruotsissa Kungsleden-reittiä mukaillen. Fjällräven Classic on iso vaellustapahtuma, johon osallistui tämän vuoden elokuussa yli 2000 vaeltajaa. Kyseessä on osittain tuettu vaellus, eli matkan varrelta saa ruokaa ja polttoainetta retkikeittimeen sekä tarpeen niin vaatiessa myös ensiapua tai neuvoa vaelluksen suorittamiseen liittyen. Classicin suosion myötä tapahtumaa on levitetty Ruotsin lisäksi myös Tanskaan, Hong Kongiin ja Yhdysvaltoihin, mutta aito ja alkuperäinen Fjällräven Classic vaelletaan Ruotsissa.

Reitti ja tarkastuspisteet

Fjällräven Classic alkaa Nikkaluoktasta ja päättyy 110 vaelletun kilometrin jälkeen Abiskossa. Vaellusta edeltävät toimenpiteet, kuten ilmoittautuminen ja ensimmäinen ruokavarastojen täydennys, suoritetaan ennen vaelluksen alkua Kiirunassa. Kiirunasta tapahtuman järjestäjä tarjoaa bussikyydin lähtöpaikalle Nikkaluoktaan.

Vaellukselle lähdetään eri lähtöryhmissä, jotta reitti ei ruuhkautuisi liikaa. Jokaiseen lähtöryhmään kuuluu parisataa vaeltajaa. Omaan vaelluspassiin saa ensimmäisen leiman lähtöpisteessä, ja sen jälkeen matkan varrella on kuusi tarkastuspistettä, joilla jokaisella passi leimataan. Viimeisen leiman saa maalissa, ja vain kaikki leimat passiinsa kerännyt vaeltaja lasketaan Fjällräven Classicin suorittaneeksi. Tarkastuspisteet rytmittävät matkantekoa mukavasti, ja toimivat tietysti myös turvallisuusjärjestelynä, sillä tällä tavalla järjestäjät pysyvät kohtuullisen hyvin kartalla jokaisen etenemisestä.

Vaelluksen pituus on siis 110 kilometriä, ja se suoritetaan vaihtelevassa maastossa. Ihan alussa ja lopussa kuljetaan helppokulkuista metsätietä pitkin, mutta muuten taivalta taitetaan kivikoissa, kapeilla poluilla, mudassa ja satunnaisilla pitkospuilla. Lumeenkin otimme reitin korkeimmassa kohdassa tuntumaa. Helppokulkuiseksi en siis reittiä kutsuisi. Tosin omaan kokemukseen vaikuttivat varmasti huonot säät, sillä mutaa ja liukkaita kiviä riitti sateiden takia jopa enemmän kuin tarpeeksi. Korkeuseroja reitillä ei sen sijaan ole kovinkaan paljon. Toki vähän väliä mennään ylös tai alas, mutta oikeasti jyrkkiä nousuja ei matkalla ollut kuin yksi. Vesistöjen ylityksiä on jonkun verran, mutta kaikista niistä selvisimme vaelluskenkiä pois jalasta ottamatta. Koska vaeltajia on tapahtumassa paljon, ja reitti on hyvin merkattu, on eksyminen Classicissa melkein mahdotonta.

Lähdön tunnelmaa Nikkalouktassa

Palvelut

Fjällräven Classicilla vaeltajien taakkaa on helpotettu sillä, että ruokaa ja polttoainetta saa lisää matkan varrelta. Lähtöpisteestä on syytä ottaa ruokaa noin kahden päivän tarpeiksi, jotta pääsee ensimmäiseen ruokatankkauspisteeseen asti. Järjestäjän tarjoama ruoka on pakastekuivattua pussiruokaa ja leipää.

Jokaisella tarkastuspisteellä on ensiapuvalmius, ja lisäksi lähes jokaisella pisteellä oli myös joku pieni yllätys väsyneitä vaeltajia varten. Jollain pisteellä sai pullaa, jollain poronlihawrapin ja jollain lättyjä kermavaahdolla ja hillolla. Nämä ekstraruuat olivat huippuhieno juttu! Lisäksi matkan varrella oli parissa paikkaa mahdollista ostaa pikkunaposteltavaa matkaevääksi. Juomaveden suhteen vaellusreitti on helppo, sillä virtaavaa vettä on saatavilla tasaisin väliajoin, eikä isoja määriä vettä tarvitse milloinkaan kantaa mukana.

Koska porukkaa on liikkeellä paljon, tapahtumaa varten on lisätty reitin ulkovessakapasiteettia. Tulipa sitä kokeiltua telttavessaakin tuolla ensimmäisen kerran. Kahdessa kohtaa reittiä oli myös saunomismahdollisuus, joka jäi allekirjoittaneelta kuitenkin käyttämättä.

Ilmoittautuminen suoritettiin Kiirunassa, ja siinä yhteydessä ruokavarastot täydennettiin ensimmäisen kerran.

Viimeisellä tarkastuspisteellä tarjottiin lättyjä ja kahvia. Kelpasi!

Majoitus

Majoittumisesta jokainen vaeltaja huolehtii itse. Käytännössä kaikilla pitää siis olla teltta mukana. Me jaoimme teltan kolmeen naiseen, mutta useimmat muut näyttivät majoittuvan yhden tai kahden hengen teltoissa. Jokamiehenoikeudella saa majoittua reitin varrella missä vain lukuunottamatta viimeistä viittätoista kilometriä, joka ovat kansallispuistoaluetta. Me käytimme vaellukseen yhteensä neljä yötä, joista yhden majailimme jokamiehenoikeuden turvin ihan random-paikassa, ja muiksi öiksi majoituimme tarkastuspisteiden lähelle, koska silloin muun muassa vessafasiliteetit olivat käytettävissämme.

Maisemat

Maisemat 110 kilometrin reitin varrella olivat yksiselitteisesti upeat. Monella vastaavalla vaellusreitillä hienot maisemat keskittyvät tiettyyn osaan reittiä, mutta tällä 110 kilometrin pätkällä maisemat olivat komeat käytännössä koko ajan. Alkuosa reitistä kulkee Ruotsin korkeimman vuoren Kebnekaisen tuntumassa, ja säästä riippuen Kebnekaisea pääsee ihailemaan vaihtelevasti. Me emme onnistuneet Kebnekaisen huippua näkemään. Reitin keskiosat kulkevat vuorten välisessä solassa, ja korkein kohta, jolle vaelluksen aikana noustaan, on 1140 metriä merenpinnan yläpuolella. Täällä maisemat ovat karut, kylmät ja lumisetkin. Loppuosa reittiä laskeutuu pikkuhiljaa kohti maalia. Maisemaa värittävät turkoosina kimaltavat järvet, pauhaavat kosket ja ihan loppuosassa myös tuttuna vihertävä koivumetsä. Monenlaista maisemaa mahtuu siis 110 kilometrin varrelle.

Ekan yön jälkeen herättiin näissä maisemissa.

Alesjauren jälkeen järvet täplittivät maisemaa.

Reitin korkeimmalla kohdalla oli kylmä ja puhalsi tuuli. Tässä kohtaa päällä oli kaikki mitä rinkasta löytyi.

Kenelle ja kuinka kauan?

Fjällräven Classicin sivuilla sanotaan, että vaellus sopii melkein kenelle tahansa. Huikeaa vaellustaustaa ei siis tarvita. Oikeaa asennetta ja sitkeyttä pidetään tärkeämpänä kuin pitkää kokemusta. Reitillä näkyi tänä vuonna monenlaista väkeä. Ikäjakauma oli todentotta vauvasta vaariin. Jotkut kantoivat vauvoja kantorinkoissa, ja nuorin omin jaloin reitin läpikävellyt oli kolmevuotias poika. Ihan käsittämätön suoritus sekä pojalta että hänen vanhemmiltaan! Myös koiria oli monilla mukana. Monenlaiset ihmiset pääsivät siis kunnialla maaliin, mutta totuus on myös se, että aika moni keskeyttää vaelluksen. Tilastoja minulla ei ole käytössä, mutta käytännössä joka tarkastuspisteellä kuuli juttuja keskeyttäjistä. Alkumatkasta keskeyttäneet kävelivät takaisin lähtöpisteeseen, ja myöhemmin keskeyttäneitä kuljetettiin helikopterilla pois reitiltä. Ajattelisinkin, että ihan soitellen ei tähän sotaan kannata lähteä, vaan jonkinlaista etukäteisarviointia oman vaelluskyvystä olisi hyvä harrastaa. Ja oma mielipiteeni on, että vaellusharrastus kannattaa aloittaa jostain muualta kuin tästä tapahtumasta.

Me vaelsimme reitin 101 tunnissa eli vietimme matkassa 4 vuorokautta ja 5 tuntia. En tiedä tarkkaan mutta luulen, että meidän aikamme on aikalailla keskitasoa. Nopeimmat juoksevat reitin läpi selvästi alle vuorokaudessa ja maksimissaan reitillä voi olla viikon. Tuo meidän neljän yön tahti tarkoitti ihan komeita päivämatkoja (kilometreinä karkeasti 21+25+27+20+17), joten vaelluspäivät olivat kestoltaan pitkiä, eikä oleskeluaikaa leireissä jäänyt paljon. Jos haluaa leppoisampaa vaellusta, niin matkan taittamiseen kannattanee varata 5 yötä. Sen sijaan kovakuntoiset, hyvää aikaa tavoittevat vaeltajat suoriutuvat reitistä takuulla helposti 3 yössä, ehkä vieläkin vähemmässä.

Vaellustapahtuman plussat ja miinukset

  • Asiantunteva, iloinen ja palvelualtis vapaaehtoisjoukko tapahtumaa järjestämässä. Apua oli saatavilla reitin varrella, jos sitä tarvitsi.

  • Ruoka- ja polttoainetäydennykset matkan varrella eli kaikkea ruokaa ei tarvinnut kantaa koko vaellusta mukana. Ruokayllärit tarkastuspisteillä piristivät myös mieltä.

  • Mahdollisuus tavata paljon samanhenkistä porukkaa, jotka ovat matkustaneet Classiciin eri puolilta maailmaa.

  • Festarihenkiset loppuhulinat maalissa.

– Luonnonrauhasta nauttiminen on vaikeaa, kun reitillä painelee tuhatmäärin vaeltajia samaan aikaan.

– Vessoihin ja tarkastuspisteille oli paikoin pitkät jonot.

Reitin ekan vessatauon maisemat. Vuoria tuijotellessa ei pienet vessajonot haittaa.

110 kilometriä takana ja maalialueelle enää muutaman askeleen verran matkaa.

Välillä meinasi usko loppua, mutta niin vain sitä maaliin päästiin.

Miten mukaan?

Vuonna 2018 tapahtuma järjestetään elokuun loppupuolella. Tapahtuman kotisivuilta löydät lisätietoa. Liput tapahtumaan myydään nopeasti loppuun, joten jos tapahtumaan mielii mukaan, niin kannattanee tilata Classicin uutiskirje itselleen, jotta saa heti tiedon, kun liput tulevat myyntiin. Ellen ihan väärin muista, niin tänä vuonna osallistumismaksu oli 2000 SEK. Tapahtuman Facebook-sivulla kaupataan lippuja myös myöhemmin, kun lippuja ostaneet eivät pääsekään syystä tai toisesta lähtemään mukaan vaellukselle ja myyvät lippunsa eteenpäin.

En näe itseäni mukana ensi vuoden Classicilla Ruotsissa, mutta en pidä lainkaan mahdottomana, että jonain vuonna osallistuisin tapatumaan uudelleen. Ihan hauska voisi olla kokeilla Classicia myös jossain toisessa maassa. Pitäsiköhän asemoida seuraavaa kesälomaa Tanskan Classicin kohtaan…

Varustevinkkejäni Fjällräven Classicille voit lukea erillisestä postauksesta.

Juttu julkaistu aiemmin Maisemajahdissa-blogissa.