Fillarilla Turkansaareen, Oulu

Heinäkuisena iltapäivänä päätimme fillaroida perhepyöräilyn merkeissä Turkansaaren ulkomuseoalueelle. Oulu on kunnostautunut pyöräilykaupunkina, ja myös me pyöräillemme suhteellisen paljon. Kotoamme on matkaa Turkansaareen ja takaisin noin kolmekymmentä kilometriä. Matka on sen verran pitkä, että oli viisasta pakata eväät matkaan. Eväät tekevät toki muutenkin retkestä aina todellisen retken.

Olemme pikkuhiljaa pidentäneet pyöräilymatkoja ja oletimme, että kolme alakouluikäistä lastamme – nuorin juuri ensimmäisen luokan päättänyt – jaksaisivat polkea koko matkan. Ainahan on mahdollista, että toinen meistä (mies?) polkaisee kotiin hakemaan auton, jolla kuljetaan Turkansaaresta takaisin kotiin.

Kaikki lähdimme kuitenkin matkaan. Matka taittui pienessä vastatuulessa. Pidimme välillä juomataukoja, jotka 11-vuotiaamme käytti tehokkaasti uuden BMX-pyörän testaukseen. Virtaa siis riitti ainakin hänellä. Ohitimme Maikkulan komean kartanon pihapiirin. Kartanossa oli menossa kesähäät.

Jatkoimme polkemista jokivartta myötäillen. Taivaalle kerääntyi uhkaavasti pilviä, ja pian huomasimmekin polkevamme sadekuuron keskellä. Siinä vaiheessa epäilin koko retken järkevyyttä ja olin kuulevinani pieniä vastaväitteitä lasten suusta myös. Taas sitä ollaan sateessa polkemassa johonkin tylsään paikkaan! Sade kuitenkin lakkasi melko pian, ja aurinko kuivatti vaatteet. Turkansaari lähestyi, ja viimeiset kilometrit taittuivat varsin maalaismaisessa miljöössä hiekkatietä ajellen. Lehmät laidunsivat ympärillä, ja hevosia oli myös aitauksissa. Ympärillä tuoksui rehellinen maaseutu.

Turkansaareen päästyämme ostimme pääsyliput. Lapsista ei mennyt maksua. Pitkähkö ajomatka vastatuulessa oli takana, joten katsoimme viisaimmiksi käydä evästarjonnan kimppuun. Paarmat pitivät huolen siitä, että evästauko ei venynyt liian pitkäksi. Mukava oli kuitenkin kaffea juoda idyllisessä maisemassa.

Erähenkinen voi pakata Turkansaaren retkelle myös makkarat mukaan, sillä pihapiirissä on nuotiopaikka. Meillä oli tällä kertaa vain termarikahvit sekä pillimehut lisukkeineen mukana.
Turkansaari03

Museoalueen kiertämisen aloitimme tuulimyllyn luota. Ylväänä portin lähettyvillä seisova mylly kiinnitti lasten huomion heti alkuunsa. Myllyä tarkasteltiin joka puolelta ja mietittiin sen toimintaa. Mylly on  1850-luvun jalka- eli varvasmylly Erkkolan tilalta, josta se on Muhoksen Viskaalin tilan kautta siirretty 1930-luvulla Turkansaaren ulkomuseoon.

Myllyn vieressä oli nähtävillä myös komeat myllynkivet. Voimamiehemme olisivat kovasti halunneet niitä nostella, mutta jätimme kivet kuitenkin paikoilleen ja kiipesimme myllyyn.

Turkansaari12

Myllyyn pääsi kurkistamaan sisälle. Ylhäällä vierähti hyvä tovi aikaa, ja lapset kuuntelivat varsin innostuneena isänsä selostusta myllyn toiminnasta. Alakouluikäisten kanssa on mukava kiertää ulkomuseossa, sen saatoimme todeta. Muutamia vuosia sitten kuului samankaltaisilla retkillä kuorona talotalotalo- kommentteja. Pohjustuksena olemme usein lukeneet heille Koiramäen tarinoita, ja nyt pääsimme kurkistamaan entisajan rakennuksiin ja miettimään elämänmenoa historialliselta kantilta.

Myllyltä jatkoimme kierrosta sympaattiseen Turkansaaren kirkkoon. Itse olen ollut kirkossa häävieraana. Kirkkoon mahtuu noin 50 ihmistä sisään, ja Turkansaari on varsin suosittu paikka pienten häiden järjestämiseen.

Kirkon historia on olennainen osa museoaluetta. Jo 1400-luvulla Turkankylä ja Turkansaari olivat tärkeitä kauppapaikkoja, ja vuonna 1694 Turkansaareen rakennettiin vaatimaton rukoushuone. Vuosien saatossa Turkansaaren merkitys kauppa- ja kalastuspaikkana vähentyi. Kirkko myytiin vuonna 1814 Raatinpadon lohenkalastajille ja se siirrettiin Oulujokisuistoon patopuiden säilytyspaikaksi.

Turkansaaren museoalueelle vanhan ja pahoin ränsistyneen rakennuksen hirret siirrettiin uudelleen 1920-luvu alkuvuosina. Kirkko pystytettiin talkoovoimin vanhan kivijalkansa päälle ja vihittiin käyttöön vuonna 1925. Kirkkoa on myös myöhemmin kunnostettu ja huolella pidetty.

Turkansaari05

Sympaattisen kirkon luota siirryimme vanhaan pihapiiriin, jossa sijaitsevat savupirtti ja tuoreempi kahvilarakennus. Pihapiirissä on myös tenavavintti, jossa voi leikkiä kauppaa. Lapset eivät kovin pitkään jaksaneet kauppiasta leikkiä. Museo mielenkiintoisine rakennuksineen kiinnosti enemmän.

Sanginjoen pohjoispuolelta Turkansaareen siirretty 1700-luvulta peräisin oleva Sorvon savupirtti ja elämänmeno pirtissä mietiytti kovasti meitä aikuisia. Savupirtin pienet ikkunat ja katossa oleva aukko sekä keskellä oleva tulisija antoivat viitteen siitä, millaista elämää ennen on eletty. Nähtävillä oli muun muassa päreitä, rukki ja vanhoja kalusteita.

Turkansaari19

Turkansaaressa on myös idyllinen kahvilarakennus, jonka pihalla on esillä vinttikaivo. Pihapiirin keinussa lapset viettivät tovin aikaa. Tällä kertaa emme käyneet kahvilassa ollenkaan. Itse olen nauttinut siellä varsin herkullista lohisoppaa.

Turkansaari14Punaisen komean kahvilarakennuksen takana on aittoja ja savusauna. Lapsia ihmetytti kovasti pitkään jatkunut suomalainen saunomisperinteemme. Kerroimme, että saunassa ovat syntyneet myös lasten mummu ja pappa. Ehkä joskus pääsemme vielä saunomaan savusaunaan?

Turkansaaren pihapiirissä riitti puuhaa ja tutkittavaa. Kurkistimme aittoihin ja välillä lapset kiipesivät puuhun. Harvemmin tulee museoalueella kotikaupungissa käytyä, ja lapset olivatkin ensimmäistä kertaa Turkansaaressa.

Turkansaari21

Turkansaari06Aika kului yllättävän nopeasti, ja meillä oli museon aukioloajan puitteissa aikaa kiertää museota kaksi tuntia. Harmiksemme museoalueella Siikasaaressa sijaitseva metsä -ja uittomuseo jäi vähemmälle tutkimiselle. Muun muassa tervahautaan tutustumisen ja ansapolun kiertämisen jouduimme tällä kertaa jättämään väliin.

Siikasaaressa on esillä tukkilaiskämpän malli. Ekaluokkalaisemme mielestä se oli mielenkiintoisin osa museota. Muut muksuista liputtivat myllyn puolesta. Yllättäen tenavavintti leluineen ei ollut niin suuressa suosiossa.

Siikasaaren tukkikämppä oli rakennettu perinteiseen tyyliin. Meidän neitiä ihmetytti se, missä naiset asuivat. Keskustelimme, että savotassa nainen oli keittiöllä ja savottahomma oli raavaiden miesten työtä.

Turkansaari27

Siikasaaresta kävelimme museoalueen läpi takaisin pyörille. Matkan varrella ihailimme vanhaa traktoria, joka oli nähtävillä tukkilaiskämpän pihapiirissä. Kapineella olikin  jo vähän enemmän ikää.
Turkansaari29

Kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä museovierailuun. Itseäni vähän jännitti, kuinka kaikki jaksaisivat kotimatkan parin tunnin museokävelyn ja alkutaipaleen pyöräilyn jälkeen.

Turkansaari24

Kotimatkalla pysähdyimme alkumatkasta Madekosken kioskilla jätskillä lisäpuhdin toivossa. Suunnitellusti ajoimme takaisin joen pohjoispuolta. Matkaa vauhditti mukavasti myötätuuli ja uusi, tasainen pyörätie. Oululaisen perhepyöräilyn valtteihin kuuluvat varsin tasaiset – joidenkin mielestä jopa tylsät- pyörätiet, joissa ei mäkiä juuri ole.

Lämmin heinäkuinen ilta ja mukaan pakatut uikkarit innostivat meitä vielä pulahtamaan Saarelan rannassa viileään Oulujoen veteen. Saarelan rannassa on myös veistospuisto, jonka kiersimme.

Turkansaari43

Uinnin ja eväiden jälkeen oli vielä poljettavana viimeiset kilometrit, jotka tässä reissussa eivät yllättäen olleetkaan ne raskaimmat. Pyöräily on mukava harraste koko perheelle.

Kartta

ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7203266, E
438937.

Museon kotisivut

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.