Fatbiken satulassa Pyhätunturin talvessa

Olen katsellut fatbikeja eli läskipyöriä ‘sillä silmällä’ jo jonkin aikaa. Olen ihastuneena lukenut retkitarinoita, kuinka joku on polkenut Haltille paksurenkaisella maastopyörällä talven pakkasessa. Niin, katsellut ja lukenut, vaan en ole koskaan päässyt tätä menopeliä kokeilemaan. Kunnes viime lauantaina tähän tarjoutui tilaisuus, kun Pyhätunturilla vietettiin vuoden ensimmäistä Luonnon Päivää.

Pyhällä oli mahdollisuus kokeilla erilaisia talven aktiviteetteja, ja ajo läskipyörällä kansallispuistoon oli yksi päivän lajeista. Kuinka ollakaan, päivän teema olikin Sukella talveen. Tulisiko oma polkaisuni päättymään syvälle hankeen? Päätin ottaa riskin ja hypätä satulaan.

Kokoontuminen oli Luontokeskus Naavassa, ja aamun ajoon meitä oli lähdössä viisi henkilöä. Opas Rebecca johdatti meidät pihalle pyörien luokse, ja jokaiselle valittiin sopivan kokoinen pyörä. Ennen lähtöä säädettiin sopiva satulakorkeus sekä testattiin vaihteet ja jarrut.

Hämmästelin pyörän todella leveää ohjaustankoa, maastopyörässäni on huomattavasti kapeampi tanko. Mietin, että mitenköhän tällä traktorilla oikein käännytään kapealla polulla. Fatbike näyttää todella raskaalta menopeliltä, mutta osoitttautuikin käytössä varsin kevyeksi ajattettavaksi.

Rebecca näytti muutaman käsimerkin, joita noudattamalla tietäisimme, mitä edessä tapahtuu. Käsi ylös, pysähdytään. Käsi sivulle, käännytään. Helppo homma, näillä eväillä lähdettiin matkaan.

Alkuun poljimme pätkän pyöräteitä pitkin ja kiinnitimme muutaman jalankulkijan huomion. Kävelijät totesivat, että kyllä noilla kelpaa ajaa ja toivottivat hyvää matkaa. Pyörätieltä käännyimme ladun varteen ja saavuimme kansallispuiston alueelle. Mutta ei hätää, polkeminen puiston alueella on sallittu tietyillä reiteillä. Pyhä-Luoston alueelle on tehty muutama reitti juurikin talvipyöräilyä ja näitä läskipyöriä ajatellen.

Polku oli ajettu kelkalla ja oli kulkijoiden aika kovaksi talloma. Sitä oli hyvä polkea, kunhan varoi ajautumasta liikaa polun reunaan. Siinä pakkautumaton lumi olikin kovin pehmeää, ja eturengas upposi hankeen.

Etenimme oppaan johdolla ensimmäiseen polkujen risteykseen, jossa käsimerkin nähtyämme pysähdyimme hetkeksi. Edessä olisi vaihtelevasti ylä- ja alamäkeä, joten oli syytä pitää hieman välimatkaa toisiimme. Kukin vuorollamme lähdimme toistemme perään ja hyvin meni. Läskipyörä rullasi yllättävän hyvin ja pääsin nauttimaan vauhdin hurmasta!

Saavuimme Tiaislaavulle, mutta tällä kertaa ei ollut aikaa jäädä paistamaan makkaraa. Matka jatkui kohti Tunturiaavan lintutornia. Suolla kulkee lumettomana aikana pitkospuut, mutta nyt ne olivat tietenkin lumen alla. Polku seurasi pitkoksia kulkien osin niiden päällä, osin vieressä. Täällä polku olikin huomattavasti kapeampi kuin aiempi oli ollut. Poljin kieli keskellä suuta, varoen ajautumasta ohi polun.

Siellä täällä näkyi jälkiä, joista saattoi päätellä, että jonkun vauhti oli päättynyt äkkiseltään. Meidän porukka selvisi ajamalla lintutornille ja siellä pidettiin kuvaustauko. Samalla turistiin keskenämme ja udeltiin oppaamme taustoja. Rebecca oli kotoisin Barcelonasta Espanjasta ja nyt ensimmäistä talvea Pyhällä. Suomea hän ei osannut, joten polkukielenä oli englanti.

Keli oli tyyni ja harmaa, tavallaan hyvä keli pyöräilyyn, kylmä ei tullut. Kuvaukseen taas ei niin hyvä, koska tunturit olivat kadonneet näkyvistä ja maisemakin näytti siltä kuin kaikki värit olisivat kadonneet. Vain harmaan ja valkoisen eri sävyt näyttäytyivät meille.

Kuvaustauon jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin lähtöpisteeseen Naavalle. Polulla tuli jokunen kävelijä vastaan, mutta mahduimme kaikki vallan hyvin luonnon helmaan.

Ensimmäinen kokemus flättäristä oli hyvä, tykkäsin kovasti ja haluan uudestaan satulaan. Leveään ohjaustankoon tottui, ja polkeminen oli yllättävän kevyttä. Fillari rullasi hyvin maastossa ja pyörätiellä, ja vaihteet toimivat pakkasessa. Kuvittelin, että ajamaan tulee lauma nuoria jannuja, jotka viilettävät hirvittävää kyytiä maastossa, mutta näin ei ollut. Rohkenisin sanoa, että me kaikki osallistujat olimme jo maailmaa nähneitä, vaikka kukaan meistä ei ollutkaan ikinä läskipyörällä ajanut. Innostus lajiin oli jokaisella ajon jälkeen suuri, joten voisi ajatella, että Fatbike sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ja on varsin mainio lisä talvilajeihin! Eikä muuten sitä sukellusta hankeen tullut!

Luontokeskus Naava kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=7433577.639, E=510962.936.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi