retkilahja-lapselle7

Anna lapselle retkilahja

Kun siskontyttö oli vähän pienempi, jossain kahden ja kolmen ikävuoden välillä, pyysin hänet meille leikkimään. Tämä kaikki tapahtui sen varjolla, että olisin lastenvahtina, mutta oikeasti kaipasin vain leikkikaveria. Sain tekosyyn käydä eläintarhassa ja häröillä lapsen lailla: piirsimme karttoja ja hiiviskelimme asunnossani tärkeinä pyöräilykypärät päässä. Kaksivuotias muistutti, että kun lähdetään sssseikkailemaan, otetaan aina kartta mukaan ja laitetaan kypärä päähän.

Viisaita sanoja, joita olen yrittänyt noudattaa.

Noista leikeistä on jo pari vuotta, ja kaksivuotiaasta on kasvanut nopsajalkainen nelivuotias. Omat lapseni ovat jo aikusia ja retkeilevät omilla retkillään. Nelivuotiaasta siskontytöstä on tullut uusi retkikaveri.

Retkeily on tätien ja setien hommaa

On kivaa olla täti. Laistan kaikki kasvatuvelvollisuudet ja teen vain kivoja asioita. Olen tietenkin jo unohtanut, miten vastuullista lastenhoito on, joten olen palauttanut kotiin kaksivuotiaan, joka halusi kokeilla huulipunaa (tottakai täti antaa). Olen kannustanut pikkuista kiipeämään isolle kivelle. Kun kiipesin itse perässä, totesin, että onpa iso ja pelottava kivi. Säästääkseni siskoni hermoja, en kerro kuitenkaan enempää. Sen olen jo tunnustanut, että kadotin lapsen retkivarusteliikkeeseen (minnekäs muuallekaan).

retkilahja-lapselle8

Omassa lapsuudessani hienointa oli vapaus. Nykyään olisi lastensuojelu ovella, ja ihan aiheesta, jos lapsia vielä hoidettaisiin niin. Mutta hyvää tuossa ajassa oli mahdollisuus juosta ja hiihtää metsissä kumisaappaat väärissä jaloissa, keksiä ja kuvitella seikkailuja ja selvitä niistä. Lapsuuteni tämä osa jättänyt minuun uskon, että kaikki polut ovat minun kulkea. Samaa tunnetta olen yrittänyt siirtää omille lapsilleni. Ja nyt myös siskontytölle.

retkilahja-lapselle2

Uskon, että ihminen kasvaa ihmiseksi yhdessä tekemällä ja kokemalla. Oman kasvamisen ja kasvattamisen filosofiani mukaan lasta ei saa eristää perheestään tai muusta yhteistöstään helpon mielihyvän keskelle yksin leikkimään. Lapsista on yhtä tärkeää tuntea itsensä merkityksellisiksi kuin aikuisistakin. Meidän jokaisen pitää saada olla mukana kaikessa tärkeässä: tulien teossa, teltan pystytyksessä, ruuan laittamisessa, auton korjaamisessa ja siivoamisessa. En vieläkään kokonaan ymmärrä, miksi lapselle pitää ostaa leikkikeittiö tai -työkalut, kun oikeitakin on tarjolla.

retkilahja-lapselle-1

Tätinä olen etulyöntiasemassa, kun saan jakaa oikean elämän oikeilla työkaluilla ilman arkista kasvatusvastuuta. Itse olin tuhottoman ylpeä, kun sain viiden vanhana ensimmäisen linkkuveitseni, jolla vuolin kaarnaveneitä. Tällaisia elämyksiä haluan jakaa eteenpäin.

Yhteinen luontoaika on parasta aikaa

Lasten elämä on täynnä tavaraa, ja juhlapäivinä ahdistaa ostaa sitä lisää. Siksi olen antanut lahjaksi retkiä ja lopulta 4-vuotislahjaksi oman lasten makuupussin, että saatoimme mennä yhdessä yöksi telttaretkelle.

Ensimmäisellä yhteisellä retkellämme osallistuimme Espoon Lasten luontotalo Villa Elfvikissä järjestettyyn seikkailujen metsään. Ohjattu retki oli hauska, ja lapsi oli väsynyt retken jälkeen. Matkustimme kävellen ja parillakin bussilla kotiin. Urhea kolmivuotias kulki tädin reppuselässä, ryömi bussiaseman likaisella laiturilla, kieppui ja sähläsi, kunnes tuli väsynyt riita. Se sovittiin kotona.

Tänä keväänä pyhä tarkoitus oli käydä Espoossa kaikilla toukokuisilla Metsämyttysretkillä. Ensimmäisellä kerralla olimme paikalla vääränä päivänä, joten päädyimme etsimään kiintossuunnistusrasteja Mobo-sovelluksella. Söimme eväitä ja kiipeilimme liian korkeille kiville. Toisella kerralla osuimme Metsämyttysporukkaan ja meillä oli hauskaa. Jossain vaiheessa retkeä ulkohaalari kastui ja lapsi talutettiin kotiin tädin takissa.

Juhannuksena sain kesämökin takapihalle pystytettyyn telttaan pienen vieraan. Retkireppuun oli pakattu kolme värikästä palloa ja triangeli. Päätimme yhdessä tuumin kokeilla, miltä teltassa nukkuminen tuntuisi. Yö sujui hyvin tädin lainamakuupussissa, mutta toisena yönä oli mukava taas nukkua sisällä äidin ja isän kanssa. Ensimmäisen telttakokeilun jälkeen uskalsimme kuitenkin suunnitella yhteistä yöretkeä Nuuksioon.

retkilahja-lapselle3

Lasten retki ei paljon vaadi, mutta antaa valtavasti

Retkelle lähdössä vaikeinta oli löytää sopiva päivä. Saimme lopulta aikataulut kuntoon ja seuraksemme siskon ystävän samanikäisine ja tuttuine tyttöineen. Muu seurue osallistui päiväretkeen, ja minä jäin siskontytön kanssa vielä yöpymään, jotta voisimme kokeilla uutta makuupussia.

Retki suuntautui Nuuksioon Holma-Saarijärvelle, sopivan kävelymatkan ja uimapaikan vuoksi. Aikuiset kävelivät noin kolme kilometriä ja lapset hyppivät, pomppivat ja kiipeilivät samassa ajassa noin viisi. Aikaa tähän matkaan meni noin puolitoista tuntia. Lasten kanssa on tärkeää muistaa, että ei liikaa patistele liikkumaan eteenpäin liian nopeasti. Lyhyelläkin matkalla kannattaa nauttia eväät tai ainakin pysähtyä syöttämään ne linnuille.

retkilahja-lapselle4

Kamat kannettiin isossa repussa ja kaupan kestokasseissa. Ehkä vähän hankala yhdistelmä, kun käsissä roikkuu välillä tukea kaipaava 4-vuotias, mutta näin lyhyen matkan voi hoitaa hyvin ikeakassiretkeilynä. Et tarvitse rinkkaa viedäksesi lapsen metsään.

Ruokapuoli kannattaa olla sellainen, että se menee helposti ja nopeasti alas kylmänä tai lämpimänä. Tiedän lapsia houkutellun metsään muun muassa letuilla. Oma tyttöporukkamme pysyi tauottomassa liikkeessä croisanttien, nakkien, keksien ja pillimehun voimin. Terveellisesti voi syödä sitten kotona. Aikuisille oli keitettyjä uusia perunoita, kaupan valmissalaattia ja termarissa kahvia.

Mukana ei ollut paljonkaan viihdykettä. Siskontytön pyynnöstä mukaan tuli riippumatto. Muuten hauskuus löytyi mudasta, vedestä, lumpeenkukista, sorsista, ruuasta, teltasta ja nuotiosta. Nuotioon kannettiin ja sahattiin puita. Monta tuntia kului muuten vaan, kun tytöt juoksivat ympäriinsä milloin vaatteet päällä ja milloin ilman, kahlasivat ja keksivät yhä uusia leikin aiheita.

retkilahja-lapselle

Ei kai sellaista ääntä ole, kuin onnellisten lasten nauru kesäpäivänä. Liikutti kyyneliin asti sitä kuunnellessa.

Ensimmäinen yö metsässä

Kun puolet retkiseurueesta oli hyvästelty, aloimme iltapuuhiin. Keittelin iltapuurot ja -kaakaot. Pesimme hampaat, puimme lämmintä päälle ja ryömimme makuupusseihin. Mukaan oli otettu iltalukemiseksi Prinsessa-lehti ja kainaloon unikaveriksi Pupu. Aurinkoisen retkipäivän jälkeen unta ei tarvinnut paljon houkutella. Pieni nukahti nopeasti. Ja aamulla herätys oli se mikä teltassa aina… kova pissahätä.

retkilahja-lapselle6

Aamu oli rauhallinen. Samoilla tulilla oli muitakin retkeilijöitä, jotka keittelivät rauhakseen puurojaan, kun hoidimme aamutoimia ja pakkasimme teltan. Sain sen verran lastenhoitoapua, että uskaltauduin pikaiselle aamu-uinnille ja hyyskään.

retkilahja-lapselle7

Pienen retkeilijän Pupu ilmoitti haluavansa jäädä metsään ja suorastaan kiukutteli kotiin lähtöä. Se on ymmärrettävää. Jäniksen paikka on tietenkin metsässä. Niin kai lapsenkin. Mutta päiväkoti ja toimisto kutsuivat meitä. Tallustelimme aikataulussa parkkipaikalle, missä meitä odotti autokyyti. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut mennä sinne, minne piti – takaisin arkeen.

Vielä viikkoja retkemme jälkeen ajattelin, että se oli yksi kesän hienoimmistä päivistä. Lasten kautta voi kokea omaa lapsuuttaan – kesäpäivien vapautta. Perinnöksi nuorille sukulaisille haluan jättää retkimuistoja.

Mainos

Täällä kävimme retkillä:

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi