Adolfin kammi, vesiputous ja lentokoneen hylky, Kaldoaivin erämaa (Utsjoki)

Järvien, lampien ja soiden täplittämä Kaldoaivin erämaa Suomen pohjoisimmassa osassa kätkee sisäänsä monta mieltä kiehtovaa tarinaa ja kohdetta. Esittelen tässä niistä kenties erikoisimmat, joihin kävin tutustumassa syksyllä 2013.

IMG_7389

Eräänlaisia osin maahan kaivettuja asumuksia on käytetty Pohjolassa jo tuhansia vuosia sitten. Ne ovat alunperin olleet hyvin yksinkertaisia puurunkoisia turve-, savi- tai maapeitteisiä pieniä yöpymistiloja, joita muun muassa saamelaiset ovat perinteisesti käyttäneet.

Erityisesti Lapissa poromiehet ja eränkävijät rakensivat kammeja vielä 1900-luvulla tilapäisiksi yösuojikseen keskelle karuja tuntureita. Sittemmin kammiperinne on hiipunut, ja nykyisin niitä rakennetaan lähinnä turistien iloksi. Tällä kammilla on kuitenkin toisenlainen historia.

Adolfin kammi

Keskellä Kaldoaivin karua erämaata, Ylä-Pulmankijärveltä muutama sata metriä länteen, sijaitsee 1960-luvun lopussa rakennettu turvekattoinen Adolfin kammi. Kyseessä on Kevon tutkimusaseman talkoolaisten rakentama ja omistama kammi, jonka nimi kuulemma tulee sen lähelle keväällä 1944 pudonneen saksalaisen Junkers-kuljetuskoneen hylyn ohjaajasta, joka sai tarinan mukaan surmansa koneen pudottua keskelle ei-mitään.

Kerrotaan, että Adolf rupesi kummittelemaan kammissa sen jälkeen, kun kammin rakentajat toivat sinne koneen ohjaamosta istuimen kehikon… Niinpä mekin annoimme Aatulle viinaryypyn, jotta ei meihin ainakaan vihastuisi.

IMG_7392

Kammi on muuten kunnostettu vuonna 2012, joten se oli vierailumme aikaan priimakunnossa. Sieltä löytyy myös Kammi-niminen kirja, johon on koottu Adolfin kammin koko historia sekä vieraskirjojen sisältö alusta asti (vuodesta 1969) aina 2000-luvun puolelle saakka. Kirjaa on painettu 150 kpl, ja nro 1 löytyy kammista.

Paljoa kävijöitä ei kammilla ole vuosittain ollut, suurin osa samoja wanhoja partoja. Kuluvana vuonna kuitenkin ennen meitä kammilla oli käyty jo reippaat 60 kertaa, mikä lienee uusi ennätys. Meitä edeltävästä visiitistä tosin oli jo useampi päivä.

Jpeg

Mikäli kammin haluaa löytää, kannattaa huomioida, että MML:n karttapaikalla (ja tietääkseni muillakin kartoilla) se on merkitty hieman väärään kohtaan. Oikea sijainti löytyy, kun seurailee järveltä lähtevää puroa länteen päin noin 300 metriä lähes vesiputoukselle saakka ja kääntyy polulle, joka kulkee suoraan kammin eteen.

Kammi on hämäävästi ”piilossa” pienen kukkulan takana, karttaan merkittyä kohtaa kauempana. Aivan sen edessä on pieni nuotiopaikka ja sitäkin pienempi puu- ja risuvarasto. Saha on huono ja kirves sitäkin huonompi.

IMG_7400

Adolfin kammi on perinteiseen kammimalliin nähden hieman pidempi. Sisällä on koko oikeanpuoleisen seinän matkalla laveri, jolla on nukkumatilaa tarvittaessa neljälle hengelle. Ylälaverit tosin ovat tilan puolesta ahtaat. Aivan kammin perällä on pieni kamiina, joka lämmittää mukavasti. Vasemmalla seinustalla on pari hyllykköä, pöytä (jonka päällä puinen rasia, jossa Kammi-kirjaa säilytetään) sekä pienen ikkunan alla Adolfin kunnostettu istuin, jonka päälle ei tarinan mukaan saa missään tapauksessa istahtaa!

Kammin seinät on levytetty ja ilmanvaihtokin pelaa. Ulko-oven päälle rakennettiin talkoilla katos vuonna 2006. Erilaisia kunnostustöitä on muutenkin tehty, ja hyvä niin, sillä valokuvien ja vierailijoiden merkintöjen mukaan kammi oli vielä 1990-luvulla varsin huonossa hapessa. Ulko-ovi tosin avautuu aivan maanrajaa pitkin, joten talvella edessä on lumenluontiurakka, jos mielii päästä kammin lämpöön. Rakennuksen takaa löytyy rehellinen suomalaiskansallinen puucee.

Ylä-Pulmankijärven pohjoisrannan tuntumassa on muuten yliopiston poroaidalla ympäröity pieni koealue, jolla tutkitaan jäkälän kasvua. Se sijaitsee pienen kukkulan huipulla, josta avautuu mukavat maisemat järvelle. Toisella puolen järveä erottuu selvästi…

IMG_7402

Vesiputous

Pari sataa metriä kammista lounaaseen on ehkäpä upein Suomessa näkemäni yksittäinen vesiputous, arviolta 25 metriä korkea.

IMG_7408

Kipusimme vesiputouksen päälle juomaan vettä tunturipurosta ja ihailemaan Ylä-Pulmankijärvelle avautuvia maisemia.

IMG_7414

Vaelluksemme Kaldoaivissa (8 vrk) alkoi tässä vaiheessa olla jo puolivälissä, melkeinpä voiton puolella. Väsyneinä kömmimme takaisin kammin lämpöön ja nukuimme sikeämmin kuin kertaakaan muulloin vaelluksen aikana – eikä Adolfkaan viitsinyt säikytellä.

Lentokoneen hylky vuodelta 1944

Seuraavana aamuna tarkistimme Kammi-kirjasta vuonna 1944 venäläisten alas ampuman, Lakselvistä Kirkenesiin matkalla olleen Junkers JU-52-kuljetuskoneen hylyn sijainnin.

Lentokone löytyikin pienen etsimisen jälkeen  noin 700 metriä Ylä-Pulmankijärveltä suoraan pohjoiseen, 150 metriä Pulmankijoelta itään. Kone on säilynyt hyväkuntoisena, sillä lähimmälle tielle on niin pitkä matka, ettei kenellekään tulisi mieleenkään lähteä raahaamaan sen osia matkamuistona keskeltä erämaata.

IMG_7420

Kone nousi ilmaan Lakselvin Banakin kentältä 19.10.1944 ja otti kurssin kohti Kirkkoniemeä, jossa saksalaissotilaat pitivät pohjoista huoltotukikohtaansa. ”Tante Ju” (Täti) ehti puolimatkaan ennen kuin joutui todennäköisesti Peltyakov Pe-3-koneellaan tiedustelulennolla olleen puna-armeijan luutnantti Voronoin tähtäimeen. Tämä tapahtui jossakin Ylä-Pulmankijärven lounaispuolella.

Junkersin matkanopeus oli vain reilut 200 km/h, joten se oli yli 500 km/h huippunopeuteen yltävälle venäläishävittäjälle helppo nakki. 20-millinen kanuuna ja 7,62-millinen konekivääri nakuttivat saksalaiskoneen kyljen hetkessä täyteen reikiä. Kone ei tuhoutunut tulituksessa, vaan lentäjä päätti yrittää pakkolaskua puuttomalle tunturiylängölle.

Kolmesta moottorista kaksi oli täysin hajalla ja kolmaskin vaikeni, kun Junkers syöksyi alas. Miehistö selvisi ylikorpraali Max Peetziä lukuunottamatta lähes vammoitta, joten tarina Adolf-nimisestä vainajasta on valitettavasti pelkkää kuvitelmaa. Peetz evakuoitiin Kaamaseen ja miehistö tuhosi korjaus- ja siirtokelvottoman koneen ohjaamon.

IMG_7428

Kyseistä konemallia valmistettiin kaikkiaan noin 4850 kappaletta, joista suurin osa oli sotilaskäyttöön tarkoitettuja Luftwaffen kuljetuskoneita. Junkersin vasen moottori on nykyään nähtävillä Keski-Suomen Ilmailumuseossa. Sen koko pyrstö oli paikoillaan vielä 1970-luvun alussa, mutta ilmeisesti paikalla vuonna 1973 käynyt filmiryhmä tuhosi sen.

Kone lojuu keskellä pientä erämaalampea, ja jos se olisi edennyt vielä muutaman metrin, olisi se murskautunut täysin lammen viereisiin kallioihin. Onni onnettomuudessa, ainakin meidän historiasta kiinnostuneiden vaeltajien kannalta!

IMG_7427

Saksalaiskoneita ammuttiin alas Lapin sodan aikaan useita kymmeniä ja Kammi-kirjan mukaan lentokoneita syöksyi/ammuttiin maahan Lapissa kaiken kaikkiaan satakunta kappaletta. Osa niistä lojuu vieläkin tiettömillä teillä, joten historiasta kiinnostuneet voivat patikoida niitä katsomaan.

Kaikki tässä artikkelissa mainitut kohteet sijaitsevat noin yhden neliökilometrin alueella. Matka Junkersin hylylle ja Adolfin kammille Sevettijärveltä lähdettäessä on linnuntietä soiden ja jokien yli jo reippaat parikymmentä kilometriä, joten päiväretkikohteeksi ne eivät sovellu. Meidän mielestämme näiden ”ihmeiden” näkeminen oli vaelluksemme parasta antia, ja suosittelemme kokemusta lämpimästi muillekin!

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 7735634 E 534949

Lähteet:

Kammi-kirja

http://www.lapinsotahistoriallinenseura.fi

http://www.patikka.net

4 replies
  1. Anu Lappalainen
    Anu Lappalainen says:

    Juttujen linkit eivät toimi oikein? Harmi, sillä todella mielenkiintoisia reissuja nämä.

    Vastaa
    • Mikko Solja
      Mikko Solja says:

      Terve!

      Kiitos kommentista. Tarkistin jutun linkit, mutta ne näyttävät toimivan ainakin minun koneellani ja selaimillani (Internet Explorer ja Chrome). 🙂

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.